Onko demo­kra­tia uhat­tu­na Jyväs­ky­län kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa?

Aja­tuk­sia vai­kut­ta­mi­ses­ta ja kau­pun­gin­val­tuus­ton toi­min­ta­kult­tuu­ris­ta.

Jul­ki­suu­des­sa on ollut pole­miik­kia kau­pun­gin­val­tuus­ton kokous­ten demo­kraat­ti­suu­des­ta ja puheen­vuo­ro­jen pituuk­sien rajoit­ta­mi­ses­ta. Muu­ta­mat val­tuu­te­tut ovat kat­so­neet val­tuu­te­tun puheoi­keut­ta lou­ka­tun, kun stra­te­gias­ta käy­tet­ty­jä puheen­vuo­ro­ja oli rajat­tu yhteen minuut­tiin sen jäl­keen kun val­tuu­tet­tu oli käyt­tä­nyt sii­tä jo kol­me kol­men minuu­tin puheen­vuo­roa. Tek­ni­ses­ti kyse on sii­tä, pitäi­si­kö tiu­kem­pi rajaa­mi­nen olla mai­nit­tu val­tuus­ton työ­jär­jes­tyk­ses­sä vai riit­tää­kö ryh­mä­pu­heen­joh­ta­jien yhtei­nen pää­tös, kuten nyt oli teh­ty.

Pää­dyt­tiin­pä täs­sä asias­sa mihin tahan­sa lop­pu­tu­le­maan, on joka tapauk­ses­sa syy­tä muis­taa, että oli­pa puheen­vuo­ron kes­to kol­me tai yksi minuut­tia (kuten esim. Euroo­pan par­la­men­tis­sa), ei kau­pun­gin­val­tuu­te­tun puheen­vuo­ro­jen luku­mää­rää ole rajoi­tet­tu.

Olen ollut val­tuus­tos­sa rei­lut 20 vuot­ta ja monen­lais­ta puhu­jaa ja debat­tia on tul­lut näh­tyä. On syy­tä tode­ta heti kär­keen, että val­tuus­to on ylin päät­tä­vä elin ja tär­keä paik­ka sekä kes­kus­te­lul­le että pää­tök­sen­teol­le.

Stra­te­gia­pro­ses­si on ollut pit­kä ja sitä on työs­tet­ty useam­mas­sa val­tuus­to­se­mi­naa­ris­sa, puheen­joh­ta­jien toi­mi­kun­nas­sa ja vii­mek­si kau­pun­gin­hal­li­tuk­ses­sa, jon­ka pöy­dän ympä­ril­lä on kai­kil­la ryh­mil­lä edus­tus. Kai­kis­sa näis­sä vai­heis­sa jokai­sel­la ryh­mäl­lä on ollut mah­dol­li­suus vai­kut­taa. Kukaan tus­kin saa kaik­kea halua­maan­sa läpi, mut­ta aktii­vi­nen täy­tyy nime­no­maan olla näis­sä kai­kis­sa vai­heis­sa ja perus­tel­la asioi­ta. Mikä­li muu­tos­esi­tys­ten kans­sa ollaan liik­keel­lä vas­ta val­tuus­tos­sa, on nii­den läpi­saan­ti huo­mat­ta­vas­ti han­ka­lam­paa, aina­kaan suu­rem­mas­sa mää­rin. Mik­si näin? Esi­tys­ten tekoon on luon­nol­li­ses­ti täy­si demo­kraat­ti­nen oikeus, mut­ta näis­sä laa­jem­mis­sa tai peri­aat­teel­li­sem­mis­sa asiois­sa kaik­ki usein vai­kut­taa kaik­keen ja ryh­mät halua­vat myös sisäi­ses­ti poh­tia, miten suh­tau­tua teh­tyi­hin esi­tyk­siin. Tähän ei ole juu­ri­kaan mah­dol­li­suut­ta enää val­tuus­ton kokouk­sen aika­na. Tilan­ne on toi­nen, mikä­li esi­tyk­set ovat olleet aiem­min esil­lä.

Oli­si käy­tän­nös­sä myös hyvin han­ka­laa, mikä­li stra­te­gi­aa alet­tai­siin mer­kit­tä­väs­sä mää­rin raken­ta­maan teks­ti­muo­toi­lui­neen vas­ta val­tuus­tos­sa, jon­ka kokouk­ses­sa on 63 ihmis­tä eri­lai­si­ne aja­tuk­si­neen ja toi­vei­neen. On luon­nol­li­ses­ti tär­ke­ää, että myös val­tuus­tos­sa puhu­taan stra­te­gian sisäl­lös­tä. Näin tapah­tui myös vii­me kokouk­ses­sa, joka kes­ti yli nel­jä tun­tia. Kun käy­tän­nön syis­tä puheen­vuo­ro­jen pituut­ta on rajoi­tet­tu, mut­ta mää­rää ei, jää kun­kin val­tuu­te­tun vas­tuul­le, kuin­ka pal­jon aikaa hän halu­aa käyt­tää omien näke­mys­ten­sä esiin­tuo­mi­sek­si. Ajan­käy­tön hah­mot­ta­mi­sek­si voi­daan teh­dä pie­ni kal­ku­laa­tio: jos jokai­nen val­tuu­tet­tu käyt­täi­si asia­koh­das­ta yhden kol­men minuu­tin puheen­vuo­ron (mikä oli­si sinän­sä täy­sin ymmär­ret­tä­vää), teki­si se jo 189 minuut­tia eli yli 3 tun­tia. No näin ei ole tapah­tu­nut vie­lä kos­kaan, mut­ta muu­ta­maa poik­keus­ta lukuu­not­ta­mat­ta samas­ta asias­ta puheen­vuo­ro­ja käyt­tä­vis­tä val­tuu­te­tuis­ta har­va käyt­tää 2–3 puheen­vuo­roa enem­pää.

Val­tuus­ton kokouk­set ovat jul­ki­sia, sil­ti puheen­vuo­ro­jen tuli­si olla ensi­si­jai­ses­ti suun­nat­tu­ja val­tuus­tol­le, joka pää­tök­set tekee. Ajat­te­len­kin niin, että jokai­sen val­tuu­te­tun tuli­si puheen­vuo­roa käyt­täes­sään miet­tiä, mitä puheen­vuo­rol­la tavoit­te­lee ja pyr­kiä tii­vii­seen, mut­ta perus­tel­tuun ilmai­suun. Puheen­vuo­ro­jen määrä/pituus ei vält­tä­mät­tä lain­kaan lisää esi­tyk­sen pai­noar­voa. Niin en kui­ten­kaan ajat­te­le, että puheen­vuo­ro oli­si koh­tuul­lis­ta käyt­tää vain sii­nä tapauk­ses­sa, että kuvit­te­lee esi­tyk­sen­sä mene­vän läpi. On täy­si oikeus tuo­da mie­li­pi­teen­sä esil­le eikä aina tar­vit­se teh­dä mitään esi­tyk­siä. Jos pää­tyy teke­mään esi­tyk­siä, mut­tei ole teh­nyt sel­lai­sia tai pyr­ki­nyt asi­aan vai­kut­ta­maan niis­sä aiem­mis­sa vai­heis­sa kun tilai­suus oli­si ollut ja käyt­tää tois­tu­vas­ti lukui­sia puheen­vuo­ro­ja saman­tyyp­pi­sis­tä aiheis­ta, herää kysy­mys, onko puheen­vuo­ron tar­koi­tus aidos­ti vai­kut­taa pää­tök­sen­te­koon vai enem­män­kin ker­toa jul­ki­suu­teen omia näke­myk­siä?

Olen edus­ta­nut koko val­tuus­tou­ra­ni var­sin pien­tä val­tuus­to­ryh­mää. On sel­vää, että on monia asioi­ta, jois­ta ryh­mil­lä ja val­tuu­te­tuil­la on eri­lai­sia näke­myk­siä — kuten demo­kra­tias­sa kuu­luu olla­kin — eikä aina omaa tai ryh­män­kään näke­mys­tä saa läpi. Koke­mus­ta on täs­tä, mut­ta koke­mus­ta on myös sii­tä, että pie­ni­kin ryh­mä ja yksi­kin val­tuu­tet­tu voi vai­kut­taa ja saa­da asioi­ta läpi. Tapa on kui­ten­kin ollut var­sin eri­lai­nen. Kes­kei­siä ele­ment­te­jä ovat olleet asioi­den esil­leot­to mah­dol­li­sim­man var­hai­ses­sa vai­hees­sa, yhteis­työn teko, jos­kus taus­ta­sel­vit­te­lyt aihees­ta sekä hyvin perus­tel­lut puheen­vuo­rot. Nii­den avul­la luo­daan myös luot­ta­mus­ta ja uskot­ta­vuut­ta. Olen ja olem­me saa­neet läpi niin yksit­täi­siä muu­tos­esi­tyk­siä kuin val­tuus­toa­loit­teil­la esi­tet­ty­jä asioi­ta. Moniin asioi­hin on pys­ty­nyt vai­kut­ta­maan myös yksin­ker­tai­ses­ti otta­mal­la nii­tä esiin toi­mie­li­men kokouk­ses­sa tai kysy­mäl­lä viran­hal­ti­joil­ta asias­ta.

On tot­ta, että mikä­li ryh­mäl­lä ei ole edus­tus­ta hal­li­tuk­ses­sa, eikä edes puheen­joh­ta­jis­tos­sa, on kon­kreet­tis­ten muu­tos­esi­tys­ten teko aiem­min lähes mah­do­ton­ta. Onnek­si Jyväs­ky­läs­sä on esim. bud­je­tin ja stra­te­gian osal­ta ollut edel­lä­to­de­tus­ti kaik­kia ryh­miä osal­lis­ta­va val­mis­te­lu. Vii­me kau­del­la KD:lla ei ollut hyvin­voin­tia­lu­een puo­lel­la edus­ta­jaa alue­hal­li­tuk­ses­sa, min­kä vuok­si teim­me hyväl­lä menes­tyk­sel­lä usei­ta muu­tos­esi­tyk­siä vas­ta alue­val­tuus­tos­sa (ks. eril­li­nen uuti­nen). Uskoi­sin, että läpi­me­noa ede­saut­toi se, että olim­me infor­moi­neet mui­ta ryh­miä tule­vis­ta esi­tyk­sis­tä ajois­sa ja perus­tel­leet ne sel­keäs­ti. Toki edel­ly­tyk­se­nä oli, että myös muut ryh­mät näki­vät esi­te­tyt asiat jär­ke­vi­nä. Jos­sain toi­ses­sa tilan­tees­sa on teh­ty yhteis­työ­tä jo esi­tyk­sen muo­toi­le­mi­ses­sa.

On myös asioi­ta, jois­ta tie­tää, ettei niil­le hyvin toden­nä­köi­ses­ti tule riit­tä­vää kan­na­tus­ta. Sil­loin on poh­dit­ta­va, onko aihe sel­lai­nen, että sii­tä on syy­tä peri­aat­teel­li­sis­ta syis­tä kui­ten­kin teh­dä esi­tys tai vähin­tään­kin käyt­tää puheen­vuo­ro. Näi­tä­kin tilan­tei­ta on ollut, jopa niin, että olen koke­nut puheen­vuo­ron käyt­tä­mi­sen ehdot­to­man vält­tä­mät­tö­mäk­si. Oli­pa asia tai puhu­ja kuka tahan­sa, on kui­ten­kin vii­saut­ta ja tois­ten ajan­kin kun­nioit­ta­mis­ta miet­tiä, kuin­ka pit­käs­ti ja tois­tu­vas­ti halu­aa samaa asi­aa tuo­da esil­le. Jois­sa­kin asiois­sa tois­to voi pik­ku­hil­jaa vakuut­taa, jois­sa­kin taas enem­män­kin alkaa ärsyt­tää ja vie­dä pie­net­kin mah­dol­li­suu­det saa­da asi­aan muu­tos­ta. Vali­tet­ta­vas­ti moni hyvä­kin esi­tys on epä­vii­saal­la muo­toi­lul­la tai lii­an myö­häs­sä teh­ty­nä menet­tä­nyt mah­dol­li­suu­ten­sa.

Sum­ma sum­ma­rum: Jyväs­ky­län val­tuus­tos­sa val­lit­see edel­leen demo­kra­tia riip­pu­mat­ta sii­tä, mil­lä tasol­la puheen­vuo­ron pituu­des­ta kat­so­taan tar­peel­li­sek­si päät­tää. Vai­kut­ta­mi­nen on täy­sin mah­dol­lis­ta myös pie­nem­mäl­le ryh­mäl­le ja yksit­täi­sel­le val­tuu­te­tul­le­kin, mut­ta menes­ty­mis­mah­dol­li­suuk­siin vai­kut­ta­vat olen­nai­ses­ti ajoi­tus, tapa ja sisäl­tö.