Minun tari­na­ni

Syn­nyin 60-luvun lop­pu­met­reil­lä Hel­sin­gis­sä. Lap­suu­te­ni ja nuo­ruu­te­ni vie­tin pää­kau­pun­ki­seu­dun mai­se­mis­sa ja opis­ke­lin oikeus­tie­teel­li­ses­sä tie­de­kun­nas­sa Hel­sin­gin yli­opis­tos­sa.

Olin (olen) per­heen ainoa lap­si, mut­ta var­sin­kin äiti piti huo­len sii­tä, että kas­va­tuk­seen kuu­lui sopi­vas­sa suh­tees­sa niin rajo­ja kuin rak­kaut­ta­kin. Isäl­tä puo­les­taan opin kiin­nos­tuk­seen luon­toon ja lii­kun­taan.

Vuon­na 1998 suun­ta­sin työn peräs­sä Jyväs­ky­lään. Lyhyek­si tar­koi­tet­tu keik­ka on sit­tem­min muut­tu­nut vaki­tui­sek­si aset­tu­mi­sek­si kau­nii­siin kes­ki­suo­ma­lai­siin mai­se­miin.

Työ­ni syyt­tä­jä­nä on haas­ta­nut totuu­den etsi­mi­seen ja oikeu­den­mu­kai­sen rat­kai­sun löy­tä­mi­seen mil­loin pie­nem­mis­sä mil­loin suu­rem­mis­sa asiois­sa. Työ on ollut oiva opet­ta­ja myös har­kin­nan ja uskal­luk­sen käyt­töön eri­lai­sis­sa tilan­teis­sa.

Poli­tiik­kaan läk­sin mukaan vuon­na 2002, jol­loin lii­tyin Kris­til­lis­de­mo­kraat­tei­hin. Ensin toi­min pai­kal­lis­osas­ton joh­to­kun­nas­sa kun­nes vuon­na 2004 tulin vali­tuk­si Jyväs­ky­län kau­pun­gin­val­tuus­toon, jos­sa edel­leen vai­ku­tan. Teh­tä­vä on tuo­nut muka­naan val­ta­vas­ti uut­ta opit­ta­vaa koko kun­nal­li­sen elä­män alal­la sosi­aa­li- ja ter­veys­toi­men asiois­ta kaa­voi­tuk­seen ja talou­des­ta ope­tus­toi­meen. Olen suh­tau­tu­nut saa­maa­ni luot­ta­muk­seen sekä kii­tol­li­ses­ti että vaka­vas­ti ja pyr­ki­nyt sen mukaan myös pereh­ty­mään asioi­hin ja vai­kut­ta­maan nii­hin.

Vuon­na 2022 tulin vali­tuk­si ensim­mäi­sis­sä alue­vaa­leis­sa myös Kes­ki-Suo­men alue­val­tuus­toon, jon­ne kun­nil­ta siir­tyi­vät sekä sote-pal­ve­lut että pelas­tus­toi­men asiat. Hyvin­voin­tia­luei­den raken­ta­mi­ses­sa on riit­tä­nyt työ­tä, mut­ta vakaa tavoi­te Kes­ki-Suo­mes­sa­kin on saa­da pal­ve­lut toi­mi­maan suju­vas­ti.

Jak­sa­mi­sen kan­nal­ta on tär­ke­ää, ettei elä­mä ole pelk­kää työ­tä ja poli­tiik­kaa. Suo­sik­ki­har­ras­tuk­sia­ni ovat lii­kun­ta eri muo­dois­saan, luke­mi­nen, musiik­ki ja tutus­tu­mi­nen uusiin paik­koi­hin. Vii­me mai­nit­tu voi tar­koit­taa yhtä hyvin reis­sua Euroop­paan kuin seik­kai­lua koti­maas­sa ja sen luon­to­koh­teis­sa. Avioi­tu­mi­sen myö­tä olen uskal­tau­tu­nut myös moot­to­ri­pyö­rän kyy­tiin. Myös museot ja kult­tuu­ri­ti­lai­suu­det kiin­nos­ta­vat aika ajoin.

Teke­mi­siä­kin tär­keäm­piä ovat kui­ten­kin ihmis­suh­teet. Elä­män jaka­mi­nen puo­li­son, läheis­ten ja ystä­vien kans­sa on mitä arvok­kain asia. Samal­la pie­net­kin koh­taa­mi­set lähim­mäis­ten kans­sa arjen kes­kel­lä voi­vat olla mer­ki­tyk­sel­li­siä ja oiva tapa antaa hyvän kier­tää.

Kaik­kein arvok­kain asia elä­mäs­sä­ni on usko Juma­laan. En voi kuvi­tel­la mitään suu­rem­paa uhraus­ta kuin kuol­la toi­sen puo­les­ta ja juu­ri niin Jee­sus on teh­nyt minun ja koko maa­il­man edes­tä, jot­ta yhteys Juma­laan oli­si mah­dol­li­nen. Sii­nä on tur­va niin elä­mäs­sä kuin erää­nä päi­vä­nä kuo­le­mas­sa­kin.

Kris­ti­tyt ovat kaut­ta aiko­jen kokoon­tu­neet yhteen ympä­ri maa­il­man. Oma koti­seu­ra­kun­ta­ni on Jyväs­ky­län Vapaa­seu­ra­kun­ta. Ter­ve­tu­loa tutus­tu­maan kotoi­saan seu­ra­kun­taam­me!