Mari­kan pitä­mä puheen­vuo­ro Jyväs­ky­län kau­pun­gin hyvin­voin­ti­ker­to­muk­ses­ta val­tuus­to­kau­den vii­mei­ses­sä kokouk­ses­sa 26.5.25:

Hyvin­voin­ti­ker­to­mus on yksi tär­keim­mis­tä val­tuus­ton käsit­te­lyyn tule­vis­ta asia­kir­jois­ta, onhan kun­nan kes­kei­nen teh­tä­vä asuk­kai­den­sa hyvin­voin­nin edis­tä­mi­nen. Täs­sä puheen­vuo­ros­sa kes­ki­tyn hyvin­voin­ti­ker­to­muk­sen poh­jal­ta huo­mioi­hin nuor­ten tilan­tees­ta, päih­teis­tä ja rikol­li­suu­des­ta.

Tilas­to­jen valos­sa val­tao­sal­la jyväs­ky­lä­läi­sis­tä nuo­ris­ta menee hyvin ja las­ten ja nuor­ten hyvin­voin­ti­suun­ni­tel­mas­sa ase­tet­tu­ja toi­men­pi­tei­tä on myös monil­ta osin saa­tu toteu­tet­tua. Samal­la kui­ten­kin yhä useam­mal­la nuo­rel­la on eri­lai­sia hyvin­voin­tiin liit­ty­viä haas­tei­ta ja työn ja opis­ke­lun ulko­puo­lel­la ole­vien NEET-nuor­ten mää­rä kas­voi 5134 nuo­reen eli yli 500:lla vuo­des­sa.

Erit­täin tär­ke­ää tavoit­ta­vaa työ­tä teke­vä Etsi­vä nuo­ri­so­työ on rapor­toi­nut, että monet nuo­ret ovat hyvin heik­ko­kun­toi­sia ja usein haas­ta­vis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa. Haas­tei­ta on tuo­nut myös se, että nuor­ten pal­ve­lui­ta kuten J‑nappi on ajet­tu alas sekä pit­kät jonot kun­tout­ta­vaan työ­toi­min­taan.

Meil­lä päät­tä­jil­lä niin kau­pun­gin kuin hyvin­voin­tia­lu­een puo­lel­la on iso vas­tuu sii­tä, että tar­joam­me nuo­ril­le sel­lai­sia pal­ve­lui­ta, jot­ka edis­tä­vät hei­dän hyvin­voin­ti­aan ja samal­la tuke­vat omaan vas­tuun­ot­toon elä­mäs­tä. Kyse on niin kau­pun­gin sivistys‑, kulttuuri‑, lii­kun­ta- ja nuo­ri­so­pal­ve­luis­ta kuin hyvin­voin­tia­lu­een sote­pal­ve­luis­ta laa­jas­ti. Kuten nuo­ri­so­val­tuus­ton edus­ta­ja osu­vas­ti tote­si, kyse on myös toi­von ja näkö­alo­jen tar­joa­mi­ses­ta nuo­ril­le tule­vai­suu­teen.

Alai­käis­ten rikol­li­suus on vii­me vuo­si­na lisään­ty­nyt mm. pahoin­pi­te­lyi­den, lait­to­mien uhkaus­ten, ryös­tö­jen ja huu­mausai­ne­ri­kos­ten osal­ta. Oman työ­ko­ke­muk­se­ni perus­teel­la on ollut havait­ta­vis­sa, että huu­mei­ta sekä käy­te­tään että levi­te­tään nuor­ten toi­mes­ta ja vai­kut­taa sil­tä, että aina­kin jot­kut koke­vat rahan ansait­se­mi­sen sitä kaut­ta hel­pok­si. On myös havait­ta­vis­sa, että rikok­sia käy­te­tään joko suo­raan tai välil­li­ses­ti kal­liin elä­män­tyy­lin kuten merk­ki­vaat­tei­den yms. mah­dol­lis­ta­mi­seen. Saman­ai­kai­ses­ti on ilmeis­tä, että eri­tyi­ses­ti huu­mausai­ne­ri­kok­siin voi liit­tyä myös var­sin nopeas­ti eri­lais­ta pai­nos­ta­mis­ta ja vel­kaan­tu­mis­ta, joka joh­taa väki­val­lan uhkaan tai käyt­töön sekä vai­keuk­siin irtau­tua rikol­li­sis­ta pii­reis­tä. Kaik­kein surul­li­sin­ta on se, että väki­lu­kuun suh­teu­tet­tu­na nuor­ten huu­me­kuo­le­mia oli Jyväs­ky­läs­sä vuon­na 23 eni­ten.

Eri­tyis­nuo­ri­so­työn­te­ki­jät ovat ker­to­neet huo­len­sa monen­lai­ses­ta nuor­ten väki­val­tai­ses­ta käy­tök­ses­tä ja ääria­jat­te­lus­ta.

Eri­tyis­nuo­ri­so­työn­te­ki­jät ovat ker­to­neet huo­len­sa monen­lai­ses­ta nuor­ten väki­val­tai­ses­ta käy­tök­ses­tä ja ääria­jat­te­lus­ta.

Hyvin­voin­ti­ker­to­muk­sen mukaan syi­tä lisään­ty­nee­seen rikol­li­suu­teen ei ole vie­lä riit­tä­vän vah­vas­ti tut­kit­tu ja oli­si­kin tär­ke­ää paneu­tua tähän aihee­seen tar­kem­min. Yli­pää­tään oli­si tär­ke­ää olla mah­dol­li­sim­man hyvin sel­vil­lä sii­tä, mit­kä sei­kat aiheut­ta­vat nuor­ten pahoin­voin­tia tai häi­riö­käyt­täy­ty­mis­tä. KD-ryh­mäs­sä poh­dim­me asi­aa ja arviom­me mukaan taus­tal­ta löy­ty­nee mm. niin koro­na-ajas­ta alka­nut­ta huol­ta maa­il­man tilas­ta, toi­meen­tu­lon haas­tei­ta kuin myös arvo­maa­il­man mur­ros­ta. Some-ympä­ris­tö ja ryh­mä­pai­ne haas­ta­vat nuo­ria niin hyväs­sä kuin pahas­sa­kin ja myös moni par­haan­sa­kin teke­vä van­hem­pi kokee voi­mat­to­muut­ta teh­tä­väs­sään.

Per­heet koko­nai­suu­te­na tar­vit­se­vat tukea ja sitä tar­vi­taan mie­luum­min var­hai­ses­sa kuin myö­häi­ses­sä vai­hees­sa. Ilme­ne­vät­pä lap­sen tai nuo­ren haas­teet sit­ten oppi­mis­vai­keuk­si­na, levot­to­ma­na tai rajat­to­ma­na käyt­täy­ty­mi­se­nä tai päih­de­ko­kei­lui­na on pal­ve­lu­po­lun olta­va sel­keä ja kuhun­kin tilan­tee­seen rää­tä­löi­ty.

Samal­la on todet­ta­va, ettei kas­va­tus­teh­tä­vää voi ulkois­taa vain kou­luil­le tai viran­omai­sil­le. Tar­vit­sem­me vah­vaa yhteis­tä sitou­tu­mis­ta niin yksi­löä kuin samal­la koko yhteis­kun­taa raken­ta­viin arvoi­hin. Ne eivät ole peh­me­ää puhet­ta, vaan perus­ta, jol­la vii­me kädes­sä koko raken­nus pysyy pys­tys­sä tai sit­ten alkaa hor­jua. Jos arvo­poh­ja pet­tää, eivät mit­kään rahat rii­tä par­si­mi­seen.

Sik­si on hyvä nos­taa entis­tä­kin enem­män kes­ki­öön sel­lai­set asiat kuin toi­nen toi­sen­sa – ja toi­sen omai­suu­den – kun­nioit­ta­mi­nen, työn­teon ja oppi­mi­sen arvos­ta­mi­nen, vas­tuul­li­suus, rehel­li­syys, lähim­mäi­syys, roh­kai­se­mi­nen ja jokai­sen ihmi­sen luo­vut­ta­ma­ton arvo. Tär­keä on myös luo­da uskoa sii­hen, että vai­keuk­sis­sa ei tar­vit­se lan­nis­tua, vaan aina on uusi mah­dol­li­suus. Nämä voi­vat kuu­los­taa itses­tään­sel­vyyk­sil­tä, mut­ta niin ei kan­na­ta aja­tel­la. Arvois­ta on hyvä ja tar­peel­lis­ta puhua, jot­ta ne eivät pää­se unoh­tu­maan.

Rahaa tar­vi­taan moniin rat­kai­sui­hin, mut­ta kaik­ki ei ole rahas­ta kiin­ni. Jos saam­me niin pie­nes­sä kuin suu­res­sa hyvän kier­tä­mään ja ilma­pii­rin toi­nen tois­taan tuke­vak­si olem­me hyväl­lä tiel­lä. Toi­von, että seu­raa­vaa hyvin­voin­ti­suun­ni­tel­maa laa­dit­taes­sa näi­hin pala­taan.