Julkaistu Keskisuomalaisessa 3.4.26
Korkeimman oikeuden Päivi Räsästä ja toista henkilöä koskevasta äänestysratkaisusta on virinnyt laaja keskustelu. KKO tuomitsi Räsäsen vuonna 2004 kirjoittamansa pamfletin uudelleenjulkaisusta, mikä oli tapahtunut sen jälkeen kun valtakunnansyyttäjä oli määrännyt asiasta tutkinnan suoritettavaksi.
Syyksi luettiin vain osa syytteessä olleista kohdista. Keskeisin moite KKO:lta tuli tekstissä esiintyneestä vallitsevan lääketieteellisen käsityksen valossa virheelliseksi katsotusta väitteestä, jota se piti solvaavana.
Aikanaan jo tutkintapyynnöstä virisi julkinen keskustelu ja Räsänen kertoi halunneensa uudelleenjulkaisulla mahdollistaa yleisölle kirjoitukseen perehtymisen. KKO:n esittelijän ja vähemmistön mukaan ”tämän keskustelunaiheen asianmukainen ja objektiivinen arviointi ei ole ollut mahdollista ilman tietoa kirjoituksen sisällöstä ja sen kontekstista”.
Se kiinnitti huomiota myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan ajankohtaisen yhteiskunnallisen keskustelun rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyvästi. Edelleen vähemmistö piti tärkeänä ottaa konteksti laajasti huomioon, kuten ne kirjoituksen osat, joissa tuodaan esille ihmisten yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa.
On poikkeuksellista, että henkilö tuomitaan teosta, joka on tehty pelkästään tutkintapyynnön tekemisen jälkeen ja vieläpä siihen liittyen. Enemmistön mukaan syytettyjen olisi tullut tutkintapyynnön tekemisen jälkeen ymmärtää, että lausunnot voidaan ymmärtää solvaaviksi, kun taas vähemmistön mukaan lausumien rangaistavuus on ollut yleisesti ottaen epäselvää ja tulkinnanvaraista, kuten koko prosessikin osoittaa. Vähemmistö päätyikin hylkäämään syytteet.
Riippumatta asiasta ja siitä mitä tästä tapauksesta ajattelee, ei syyksilukemisen kytkeminen vallitsevasta tutkimustiedosta poikkeamiseen solvauksen muotona ole aivan ongelmaton linjanveto monestakaan syystä.
Ratkaisu asettaa myös erilaisia aineistoja saatavilla pitävät tahot melkoisen pohdinnan paikalle: onko vuosiakin aiemmin saataville asetetussa aineistossa jotain mahdollisesti kielletyksi tulkittavia ilmaisuja?
Sananvapaus ei ole rajaton, mutta myös sen rajaamista koskevien pykälien tulisi olla sananvapauden tärkeyden vuoksi erittäin tarkkaan harkittuja.
KKO:n vähemmistö katsoi, ettei lausumia voitu pitää ”sellaisina väkivallan, vihan tai suvaitsemattomuuden oikeuttamisperusteina, joita ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä tarkoitetaan”. Tämä onkin mielestäni olennainen kysymys koko prosessissa ja sen pohtimisessa, olisiko kiihottamispykälää syytä selkiyttää EIT:n linjaa mukaillen. Mielestäni olisi.
Eri mieltä olemisen kriminalisointiin solvauksena tulisi suhtautua länsimaisessa demokratiassa hyvin pidättyvästi.
Kirjoittaja on varatuomari sekä kaupungin- ja aluevaltuutettu (kd.) Jyväskylästä.