Marika Visakorpi-Kemppainen jätti kaupunginvaltuutettuna seuraavan valtuustokysymyksen 21.9.26, johon vastataan 28.9.26 pidettävässä valtuuston kokouksessa.
VALTUUSTOKYSYMYS
sivistyspalveluiden toimialajohtaja Eino Leisimolle
KUULOVAMMAISTEN LASTEN KIELELLISET OIKEUDET
Jyväskylän kaupunki on viime aikoina toistuvasti korostanut kaupunginjohtajankin suulla yhdenvertaisuuden edistämistä lakisääteisenä velvollisuutenaan. Yksi ryhmä, jonka yhdenvertaisesta kohtelusta tulisi pitää paremmin huolta ovat viittomakieliset. Tähän olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota jo senkin vuoksi, että Suomessa on meneillään kuurojen ja viittomakielisten totuus- ja sovintoprosessi heihin kohdistuneiden oikeudenloukkausten sovittamiseksi ja syrjivien rakenteiden korjaamiseksi.
Perustuslaissa säädetään oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin. YK:n vammaisyleissopimus vahvistaa viitotut kielet puhuttujen kielten kanssa samanarvoisina.
Viittomakielilain 3 §:n mukaan viranomaisen on toiminnassaan edistettävä viittomakieltä käyttävän mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on todennut (2020), että viittomakielisten henkilöiden yhdenvertaisuuden ja osallisuuden toteutuminen edellyttää tulkkauspalveluiden lisäksi oman kielen oppimista. Myös perustuslakivaliokunta (PeVM 10/2014 vp) on pitänyt tärkeänä, että jokaiselle lapselle ja hänen perheelleen turvataan mahdollisuudet saada riittävästi viittomakielen opetusta niin, että lapsen oikeus omaan kieleen (viittomakieleen) toteutuu.
Viittomakieltä käyttävällä tarkoitetaan henkilöä, jonka oma äidinkieli on viittomakieli. Se ei siis tarkoita henkilöä, joka ei missään olosuhteissa kuule. Kuulovammoja on monenasteisia ja sisäkorvaistutteella myös kuuro pystyy osin kuulemaan. Viittomakielisiä voivat olla myös esim. kuurojen kuulevat lapset tai puhevammaiset.
Vaikka sisäkorvaistutteet lisääntyvät eivät ne korvaa viittomakieltä äidinkielenä ja sen oppimisen tarvetta. Implantteihin voi myös tulla toimintahäiriö eikä kuuleminen esim. hälyn keskellä ole välttämättä mahdollista. Pelkkien tukiviittomien käyttö vaarantaa äidinkielentasoisen kielenoppimisen ja ylipäätään yhdenvertaisen oppimisen. Lasta ei myöskään tulisi velvoittaa valitsemaan joko viittomakieltä tai suomen kieltä, vaan hänellä pitäisi olla oikeus tulla kaksikieliseksi.
Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Ulla Sivusen tutkimustuloksissa on havaittu, että viittomakieltä käyttävillä kuuroilla ja huonokuuloisilla nuorilla on usein ollut ymmärtämisen ja osallistumisen haasteita sekä perusopetuksessa että toisella asteella. Jos opetus ei ole heille saavutettavaa, asettaa se heidät epäyhdenvertaiseen asemaan.
Lisäksi viittomakielellä on suuri merkitys sosiaalisesti ja tutkimusten mukaan vahva korrelaatio koetun hyvinvoinnin kanssa.
Tänä kesänä (5.7.26) Keskisuomalaisen julkaisemassa laajassa artikkelissa sekä YLEN ohjelmassa 12.9.26 (Mikaela & Thomas; Jyväskylän viittomakielinen päiväkotiryhmä lakkautettiin – äiti: ”Päättäjillä ei ole ymmärrystä”) nostettiin esille viittomakielisten lasten ja perheiden kokemia haasteita myös Jyväskylässä koskien erityisesti varhaiskasvatusta.
Kuulovammaisten lasten pari vuotta toiminut ja hyvää vertaistukea tarjonnut päiväkotiryhmä on nyt lakkautettu, koska perheiden on kerrottu valinneen mieluummin lähipäiväkodin. Kuitenkin saamieni tietojen mukaan tiedonkulku ryhmän olemassaolosta sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisten että kuulovammaisten lasten perheiden keskuudessa on ollut puutteellista. Kaikkia viittomakielisiä lapsia ei ole välttämättä tunnistettu tai heille ei ole tarjottu mahdollisuutta päästä ryhmään.
Riippumatta siitä, missä varhaiskasvatus lopulta tapahtuu, olennaista on se, että lasten kielelliset oikeudet toteutuvat ja he oppivat ja voivat käyttää viittomakieltä. Parhaiten tämä kokemusten mukaan voi tapahtua viittomakielisen ryhmäavustajan ja tulkin avulla.
Tukeutumalla vain siihen, että varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on jonkintasoista osaamista viittomakielestä tai tukiviittomista, ei taata äidinkielen kehittymistä ja yhdenvertaista oppimista ja osallisuutta.
Kysynkin seuraavaa:
- Miten Jyväskylän kaupunki huolehtii viittomakielisten lasten kielellisten oikeuksien toteutumisesta varhaiskasvatuksessa ja edelleen perusopetuksessa, jotta he voivat oppia ja käyttää viittomakieltä sekä ymmärtää kattavasti sekä opetusta että sitä, mitä ympärillä tapahtuu yhdenvertaisesti muiden lasten ja nuorten kanssa?
- Millä tavalla Jyväskylän kaupunki huolehtii riittävästä osaamisesta kielellisten oikeuksien toteuttamisessa ja hyödyntää esim. Jyväskylän yliopiston viittomakielen keskuksen osaamista ja Valterin tarjoamaa ohjauspalvelua kuulovammaisille?